Olivier Deschamps

Perhe:
isä Frederic, katosi mystisesti Olivierin ollessa 16-vuotias
äiti Anne, kuoli Olivierin jo muututtua vampyyriksi, Olivier oli kuitenkin tuolloin 42-vuotias
siskot (7)
Carine, kaksi vuotta Olivieria vanhempi, kuoli 24-vuotiaana (22v.)
Liliane, vuoden Olivieria vanhempi, kuoli kolmeviikkoisena
Astrid, viisi vuotta Olivieria nuorempi, kuoli 5-vuotiaana (10v.)
Dalia, seitsemän vuotta Olivieria nuorempi, kuoli 2-vuotiaana (12v.)
Ludmila, vuoden Olivieria nuorempi, kuoli 35-vuotiaana (36v.)
Friderique, neljä vuotta Olivieria vanhempi, kuoli 40-vuotiaana (36v.)
Arileen, kaksi vuotta Olivieria nuorempi, kuoli 13-vuotiaana (15v.)
veljet (5)
Jonathan, viisi vuotta Olivieria vanhempi, kuoli 23-vuotiaana (18v.)
Samuel, kolme vuotta Olivieria nuorempi, kuoli 4-vuotiaana (7v.)
Edwin, viisi vuotta Olivieria vanhempi, kuoli 19-vuotiaana (14v.)
Agile, syntynyt Olivierin kanssa samana vuonna(Olivier myöhäisestä syksystä, Agile aikaisin keväällä), kuoli 21-vuotiaana(samana yönä, jona Olivierista tuli vampyyri) (21v.)
Leon, vuoden Olivieria nuorempi, kuoli 28-vuotiaana (29v.)

Kuten olettaa saattaa, keski-ajalla – sen loppupuolellakin – perheet tekivät kovasti töitä, lapsia tarvittiin avuksi talouden ylläpitoon ja lapsia hankittiin paljon. Suurin osa kuitenkin joutui kohtaamaan loppunsa jo hyvin varhain.
Samoin kävi neljälle Olivierin kahdestatoista sisaruksesta, noista kahdestatoista Olivierin lisäksi vain viisi ylitti 20 vuoden iän ennen kuolemaansa. Perheenjäsenistään Olivier piti itselleen kaikkein läheisimpänä Agilea, jonka kanssa samana vuonna hän syntyi ja näin ollen kaksikko leikki kaiken aikaa yhdessä jo pienestä pitäen muiden ollessa joko liian vanhoja tai liian nuoria leikkimään heidän kanssaan.


Olivier syntyi maalaisperheeseen, jolla ei liiemmin ollut ylimääräistä rahaa ja jokainen perheenjäsen opetettiin jo 5-vuotiaasta saakka raatamaan elantonsa eteen. Olivieria tuo ei kuitenkaan masentunut. Hän oli äitinsä vilkas enkelipoika, jota kukaan ei voinut olla rakastamatta – paitsi aina niin julma Friderique, joka ei pitänyt pikkuveljestään lainkaan, suurimmaksi osin kaiketi tämän pirteyden ja silloin tällöin toistuvien kiusantekojen vuoksi.
Muiden sisarustensa kanssa Olivier tuli hyvin toimeen.

Carine oli yksi niistä, jotka pitivät huolta Olivierista ja estivät tältä osan typeryyksistä, mikä tuolloin vielä jaksoi suututtaa nuorta Olivieria.
Lilianesta olisi varmasti kasvanut suloinen tyttö ja Olivier oli innoissaan pikkusiskonsa syntymästä, mutta valitettavasti tämä kuoli vain kolme viikkoa syntymänsä jälkeen ruumiinsisäisiin ongelmiin ja osasyynä oli myös se, että tyttö syntyi keskosena.
Astrid oli tytöistä se, joka vietti mieluiten harvat vapaapäivänsä opetellen lukemaan ja kirjoittamaan. Hän eli kirjoille ja oppi lukemaan jo ennen neljättä ikävuottaan. Hän oli yksi äitinsä suosikeista, joskin menehtyi jo 5-vuotiaana syntymästään saakka kärsimiinsä vaivoihin.
Dalia oli erikoinen tyttö ja hänen silmistään toinen oli vihreä, toinen ruskea. Se kiehtoi Olivieria siskolleen annetun kahden elinvuoden ajan, jonka jälkeen tämä menehtyi tukehtuessaan oksennukseensa.
Ludmila oli perheen kaunein tyttö ja hän tiesi sen kyllä hyvin. Itsekkyydestään huolimatta hän oli välillä kivaakin seuraa ja Olivier kiusasi häntä mielellään vielä murrosiässäänkin.
Friderique oli tytöistä se, joka katsoi aina ansaitsevansa parempaa ja hän naikin myöhemmin rikkaan aatelisnuorukaisen. Olivier ei koskaan pitänyt isosiskostaan.
Arileen oli tytöistä se riehakkain ja poikamaisin ja tuli varsin hyvin toimeen Olivierin kanssa. Välillä isästään jo tuntui, että Olivier oli tästä kaksikosta se tyttömäisempi ja siitä hän yleensä poikaansa sättikin.

Jonathan oli toinen niistä, jotka pitivät Olivierin vahtimista elämäntyönään – tämän isosiskon Carinen lisäksi siis. Jonathan ei tosin suuttunut niin helposti kuin Carine ja suostui välistä jopa auttamaan Olivieria sisarensa kiusaamisessa.
Samuel muistutti veljeksistä Agilen lisäksi kenties eniten Olivieria itseään ja hänestä olisi taatusti tullut hyvä pikkuveli, ellei hän olisi kuollut jo 4-vuotiaana. Hän kuitenkin ehti jo oppia kävelemisen jalon taidon ja kirmaili viimeisen elinvuotensakin vilkkaasti samana vuonna syntyneen kaksikon perässä.
Edwin muistutti hyvin paljon Astridia – tai siis pikemminkin toisin päin; Astrid muistutti paljon Edwiniä. Edwin oli kova lukemaan, oppi sen taidon jo nuorena ja kirjoitti itsekin kirjoja ja tutkielmia ja sai helposti töitäkin. Joskin hän kuoli 19-vuotiaana tulipalossa kylässä, työpaikassaan kirjurin oppipoikana.
Agile, kuten jo sanottua, oli Olivierin paras ystävä eikä Olivier voinut kuvitellakaan elämää ilman tätä! Ei, ennen kuin muuttui vampyyriksi ja tuona samana yönä, saman vampyyrin toimesta, Agile sai surmansa. Myöhemmin heidän perheensä on syyttänyt Olivieria tämän veljen kuolemasta ja uskoi tämän paenneen syyllisyyttään.
Leon oli isänsä suosikki ja mitäs muuta ahkera ja tottelevainen poika saattaisi ollakaan? Hän sai töitä sepän oppipoikana ja ehti yletä jo useamman asteen kohti sepän ammattia ja olisi sen pian saavuttanutkin, ellei olisi kuollut 28-vuotiaana selittämättömään sairauteen (jonka Olivier myöhempinä vuosisatoina oppi olleen syöpä).


Voi hyvinkin ymmärtää, kuinka rankkaa tuohon aikoihin eläminen oli. Oli sotia, niin pieniä kuin suuriakin, maatalous huolehdittavana, perheen piti saada myös tuloja, oli useita sisaruksia, paljon sairauksia, salajuonia, velvollisuuksia ja odotuksia.
Poikia rangaistiin hyvinkin ankarasti ja tuohon aikaan useat jopa traumatisoituivat. Osittain ankarat säännöt - ja muun muassa ruoskintarangaistukset – vaikuttivat myös siihen, mikä Olivierista myöhemmin tuli.

Keskiaikanahan näitä asioita ei ole tiedetty, ainakaan näin hyvin, mutta nykyään tiedetään syyt Olivierissa tapahtuneeseen muutokseen. Joskaan vampyyriuden osuutta asiaan ei tietenkään oteta lukuun, eiväthän kaikki ihmiset usko vampyyreihin.

Olivier koki lapsuudessaan paljon negatiivista kaksoissidosta, eli toisin sanoen kyse on vuorovaikutussuhteesta, jossa vanhempi toimii jatkuvasti päinvastaisesti kuin lapsi tahtoisi. Jos hän tahtoi päästä äitinsä syliin istumaan, tämä kielsi häntä ja vetosi väsymykseensä, mistä syntyi tuo mainittu negatiivinen puoli ja Olivierin kannalta negatiivinen puoli syntyi siitäkin, kun äitinsä hetkiä myöhemmin syyllisyydentunnossaan osoitti hänelle hellyyttä, vaikka Olivier ei juuri sillä hetkellä sitä olisi tahtonut.
Tällainen toistuva, päinvastainen reagointi johti lopulta siihen, ettei Olivier uskaltautunut tekemään juuri mitään ilman lupaa, koska kuvitteli tekevänsä väärin. Hän ei oppinut tunnistamaan tunteitaan, koska sai jatkuvasti osakseen päinvastaista käytöstä.
Nykytermien mukaan hänestä kehittyi tunnevammainen, hän ei kyennyt tunnistamaan tunteitaan eikä tiennyt mitä olisi tehnyt. Usein hän hämmentyi, jos hän tunsi olonsa iloiseksi, eikä uskaltautunut tekemään mitään.

Hänestä kehittyi ulospäin ärtyisästi ja aggressiivisestikin silloin tällöin käyttäytyvä nuorukainen, jota äitinsä joutui väliin jopa pelkäämään. Tästä puolestaan seurasi äidilleen se, että tämä ei enää kokenut rakastavansa poikaansa, joka oli hetkessä muuttunut aivan toisenlaiseksi. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, ettei tuntenut rakkautta poikaansa vasten ja koetti tarjota tälle huolenpitoaan ja rakkauttaan todellisuudessa vain pahentaen tilannetta.
Toisin kuin muut perheensä lapset, Olivier ei saanut aggressiivisuutensa vuoksi enää ystäviä ja tuli eristetyksi sisarustensa ystäväryhmistä, jolloin poika vaipui kevyeen masennukseen ja kuin tilannetta pahentaakseen sisaruksensa tulivat puhumaan hänelle tietämättä käytöksensä vaikutusta Olivierissa, joka vaikutti näiden silmiin vain surulliselta ja hämmentyneeltä.

Murrosikäänsä tultaessa Olivier jo pelkäsi sisaruksiaan – joskin Agile tuntui aina pääsevän helposti tuon muurin läpi, kuin hänelle olisi sitä varten kaiverrettu kolo Olivierin henkisessä suojamuurissa. Olivier teki kaikki kotityönsä nopeasti ja alkoi kärsiä tarkkaamattomuudesta. Hänellä oli vaikeuksia keskittyä, työnsä jäljestä tuli sotkuista, hän ei kuunnellut tarkkaavaisesti muiden antamia ohjeita eikä kyennyt niitä kunnolla noudattamaankaan, yksityiskohdat jäivät huomiotta ja Olivier poistui aina nopeasti paikalta peläten epäonnistumista.
Tuohon aikaan asialle ei osattu tehdä mitään ja kylässä huhuttiin jopa, että paha henki oli vallannut pojan ruumiin. Äitinsä oli aikeissa käyttää jo murrosiän ylittänyttä poikaansa kylässä poistaakseen tämän ylle mahdollisesti langetetun kirouksen kylän tietäjän vastaanotolla, muttei ehtinyt ennen kuin tapahtui jotain, joka myöhemmin johti siihen, että koko kylä lähti jahtaamaan viatonta Olivieria.

Olivierin mieli oli heikko ja sekava tämän tullessa vampyyriksi eikä hänen mielensä kestänyt kaikkia uusia voimia, taitoja ja kykyjä. Hän vaipui parin päivän tajuttomuuteen voimansa saatuaan ja herättyään löysi itsensä metsästä ja veljensä Agilen verisen ruumiin viereltään. Hän löysi myös jonkun kolmannen henkilön, joka otti hänet mukaansa ja koetti hoivata harhaisen Olivierin kuntoon. Tämä ei kuitenkaan onnistunut siinä ja hylkäsi Olivierin vietettyään tämän kanssa tämän vampyyriuden sata ensimmäistä vuotta.
Olivier sai oppia tulemaan toimeen yksinään ja vuosisadat kaulivat hänestä sellaisen, kuin mikä hän on nyt. Hän on ulkoisesti ihminen, mutta useimmiten käyttäytymisensä on jotain niin alkeellista, että häntä voisi pitää ennemminkin luolamiehenä kuin 2000- luvun ihmisolentona.


Olivier on lähestulkoon järjiltään. Hän osaa kyllä puhua, mutta se vaatii jo paljon tahdonvoimaa, onhan hän ollut pitkät ajat puhumatta. Hän ei muistuta vampyyriä vaan ennemminkin häntä pitäisi ihmissutena ja jotkut uudismieliset – ja kenties vanhanaikaisetkin – ihmissudet katsovat hänen joko kuuluvan joukkoonsa tai olevan hylkiö, joka ei ole näille vaaraksi.
Varsinaisesti vampyyrinä häntä pitää vain harva ihmissusista ja vampyyreistä vielä harvempi tahtoo tunnustaa hänet rotuunsa kuuluvaksi.

Olivier on useimmiten ystävällinen – joskin täysikuu aktivoi myös vampyyriä siinä missä ihmissuttakin, joten tuolloin häntä ei etenkään kannata lähestyä -, mutta hänen mielensä vastaa osittain 5-vuotiaan lapsen mieltä.
Hän ymmärtää suurin piirtein hyvän ja pahan eron, mutta on äärettömän sinisilmäinen. Hänen arvostelukykynsä perustuu siihen, onko ihminen käyttäytynyt hyvin vai huonosti. Jos ihminen on käyttäytynyt huonosti, tämä on paha. Jos taas tämä on käyttäytynyt hyvin, tämä on hyvä. Olivier ei siis pyri suinkaan olemaan kiltti niille, jotka käyttäytyvät pahan tavoin ja esimerkiksi kiusaavat muita ja käy armotta näiden kimppuun hampaidensa kanssa.

Olivier ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi aivan niin yksinkertainen. Hän saattaa saada aggressiivisuuskohtauksia joiden aikana häntä ei kannata lähestyä ja hänen mukanaan kulkee yleensä – tai hänen kintereillään ainakin yleensä pyrkii pysymään – yksi Vampyyrien Veljeskunnan miehistä, pitämässä häntä silmällä ja huolehtimassa siitä, että hän on Veljeskunnan kartanon kellariin lukittuna aina tuollaisen kohtauksen tullessa.
Olivierin kellariin toimittaminen tosin yleensä vaatii useamman kuin yhden miehen, jos kohtaus ehtii jo alkaa, mutta niiden ajankohdat ovat yleensä aika tarkkaan ennustettavissa ja Olivier pyritään pitämään kohtauksen lähestyessä kartanon tiloissa muutoinkin.

Olivier osaa toki silloin tällöin, niin tahtoessaan, myös käyttää järkeään ja osoittaa mielipiteensä selkeästi. Hän ei peittele mielipiteitään ja pyrkii tekemään kaiken kerralla selväksi. Tosin tuolloin hän on vakaasti myös sitä mieltä, että kaikki tulisi tehdä oikein, eli hänen tavallaan.

Tietysti Olivier osaa olla myös iloinen, mutta tuo kyseinen olotila keskittyy yleensä niihin hänen lapsellisimpiin hetkiinsä.

hiukset; mustat, pitkät, yli olkapäiden ylettyvät (vaikka joistain kuvista saattaisi muuta olettaakin)
- silmät: kellertävän vihreät, jossain valossa myös harmaat. Suuret silmät ja järjissään ollessaan mies saattaa korostaa niin silmiään kuin kasvojaankin meikillä. Yleensä silmiään kuitenkin korostavat ainoastaan hänen varsin voimakkaat ja tummat silmäpussinsa.
- kasvot: muutoin Olivierin kasvot ovat myöskin kauniit. Nenänsä on siro ja huulensa paksut, suoranaiset pusuhuulet. Ihonsa vampyyrille ominaisella tavalla luonnottoman kalpea, ellei jopa paikoin hieman harmahtava.
- 195 senttimetriä pitkä nuori mies herättää katseita jo pelkällä pituudellaankin ja kaikesta huolimatta lihasta hänellä on yllättävän vähän. Tämä johtui useimmiten siitä, ettei Olivier saa ihmisverta läheskään niin usein kuin mitä toivoisi saavansa, mutta muitakin syitä on.

Olivier ei liiemmin perusta ulkonäöstä eikä siihen juuri panostakaan. Joskin aina kun hänet Vampyyrien Veljeskuntaan viedään, pitävät Veljeskunnan jäsenet huolen siitä, että hän saa ylleen 1800-luvun muotia muistuttavat vaatteet ja että hänen hiuksensa harjataan, hänet kylvetetään ja tarvittaessa myös meikataan.

Olivier elää suurimman osan ajastaan kujilla ja kaduilla. Hän hypähtelee katonharjalta toiselle eikä liiemmin tahtoisi pysytellä aloillaan. Tuo piirre kuvastuu myös hänen ulkonäöstään ja yleensä hänellä onkin yllään löysähköt kangashousut ja musta, hieman laihaakin laihempaa ylävartaloaan korostava pitkähihainen.
Kenkiä ja sukkia hän ei pidä lainkaan, ellei sitten niitä hänen jalkoihinsa väkisin pakoteta. Hän ei pidä moisista puristavista hepeneistä. Mitä sitä suotta hienostelemaan kun on jo elänyt yli 600 vuotta!?

Vaikka sekopää onkin, ei Olivier ulkonäöltään poikkea siitä, millainen vampyyrin oletetaan olevan. Hän on pitkä, hoikka ja kaunis, joskin laiha vartalonsa paljastaa luunsa. Kun vain siihen on kykenevä, mies on ylpeä vahvasta leuastaan ja laihoista poskistaan, joissa on aina ollut kevyet ‘lommot’, jotka omalta osaltaan lisäävät hänen pelottavuuttaan niin yön tunneilla kuin keskellä päivääkin.

Olivier pukeutuu miten pukeutuu silloin, kun on sekopäisimmillään ja tuolloin usein repii tahattomastikin vaatteensa liikkuessaan kujilla ja viemäreissä. Tyylitajua miehellä kuitenkin on sekopäisimmilläänkin ollessaan, joten jos hän vain asiaan panostaa, hän saa pidettyä vaatteensa ehjinä ja joskus jopa puhtaina.
Mitä kylpemiseen tulee, sitä Olivier ei harrasta mielellään, mutta kunhan vain sattuu olemaan suhteellisen hyvin järjissään, hän ymmärtää sen olevan välttämätöntä ja suostuu käymään suihkussa.
5-vuotias-vaiheessaan hän pistää vastaan ja hangoittelee sen minkä kerkeää ja ärtyneenä häntä ei todellakaan saa raahattua lähellekään suihkua!

Menneisyydestä tulikin jo ylempänä, joten paljoa kerrottavaa ei enää ole.

Olivier syntyi perheeseensä seitsemänneksi lapseksi lapseksi ja kaiken kaikkiaan kolmestatoista lapsesta oli siis se keskimmäinen. Sitä tosin harvempi ehti huomaamaan tai laskemaan, lapsia kun kuoli melkein joka vuosi, viisi jo niin nuorena, ettei Olivier kauaa ennättänyt näiden isoveljeydestä riemuitsemaan.
Poikasena hän oli oikea isänsä kauhukakara. Hän vietti mieluusti päivänsä suunnitellen jäyniä veljensä Agilen kanssa ennen kuin eristäytyi aiemmin kuvailemani syyn vuoksi perheensä muista jäsenistä ja jatkoi elämäänsä käytännössä katsoen yksinään. Joskin Agile oli hänen ainoa lohtunsa tuolloin.

Olivierin elämän merkittävin ja samalla kauhistuttavin kohokohta oli se, kun hän oli vasta täyttänyt 19 vuotta ja aiemmin keväällä samaisen ikävuoden saavuttanut veljensä Agile johdatti hänet metsän läpi kallionjyrkänteen reunalle katselemaan aikaista, kaunista auringonnousua. Veljekset viettivät aamuntunnit kaksistaan tuolla jyrkänteen reunalla puhellen ja kertoillen vitsejä toisilleen. He olivat jo suuntaamassa kohti kotiaan, kun valoa läpäisemättömien puiden oksistosta heidän kimppuunsa hyökkäsi olento, jollaista kumpikaan veljeksistä ei ollut aiemmin nähnyt.
Olivier menetti nopeasti tajuntansa ja palasi vain hetkellisesti tajuihinsa muutaman kerran seuraavan kahden päivän aikana, mutta vain sen verran, että saattoi tiedostaa voimakkaat hajut ympärillään, tuntea pientä poltetta silmissään ja kihelmöintiä ihollaan ja vaikertaa tuskasta. Hän sai eteensä tuntemattoman miehen ranteen ja tiedosti tarttuvansa siihen ahnaasti ja...Imevänsä verta suoraan miehen suonesta.

Vasta parin päivän kuluttua Olivier tuli varsinaisesti tajuihinsa ja herätessään näki ensimmäisenä Agilen jo pari päivää hänen vierellään maanneen ruumiin. Se näky syöpyi Olivierin mieleen ikuisiksi ajoiksi ja nykyäänkin jo pelkkä mainintakin hänen veljestään – tai edes jonkun muun veljestä – palauttaa tuon kuvan hänen mieleensä ja tekee Olivierista hetkellisesti jopa suorastaan raivohullun.
Olivier sai hämmentyneenä kuulla mieheltä vampyyreistä ja siitä, mikä hänestä nyt oli tullut. Mies oli aluksi valinnut vampyyrioppipojakseen hänen veljensä, mutta oli innostunut juomaan tämän verta liian ahnaasti ja veljensä oli päässyt menehtymään, joten tämän oli täytynyt ottaa Olivier. Joskaan ärtymykseltään ja järkytykseltään Olivierista ei juuri kuuntelijaksi ollut. Vampyyri vei hänet mukanaan Ranskasta Britanniaan ja hän joutui jättämään taakseen perheensä, joka nyt piti häntä syyllisenä Agilen murhaan ja kuvitteli hänen juosseen pakoon. Vuosikymmeniä myöhemmin Olivier sai kuulla koko kylän lähteneen hänen peräänsä, mutta nämä eivät olleet ehtineet pysäyttää laivaa, jolla hän oli Chevalierin, hänet verettäneen vampyyrin kanssa lähtenyt.


Sata vuotta Chevalier kesti hänen oikuttelujaan ja pahentuvaa sekopäisyyttään, kunnes päätti lähettää hänet New Yorkiin, Vampyyrien Veljeskunnalle. Hänet aiottiin ensin teloittaa, mutta toisiin ajatuksiin kuitenkin tultiin, kun huomattiin, että nuorukaiselle oli käyttöä salajuonten paljastamiseen tarvittavassa pelottelussa.
Olivier sai säästää henkensä, joskin hänen hulluutensa vain paheni, mutta jo ennen 2000- lukua varsinaisista ja virallisista teloituksista ja tapoista vampyyrien keskuudessa luovuttiin ja Olivier sai jälleen uuden mahdollisuuden jatkaa elämäänsä.

Nykyään hän elää suurimmaksi osin kaduilla, viemäreissä, katonharjoilla ja joidenkin ystävällisten vampyyrien tai ihmissusien luona. Joskin Vampyyrien Veljeskunta kutsuu hänet usein luokseen, joko lukitakseen hänet kellariin vihanpurkaustensa ajaksi, keskustellakseen hänen kanssaan, oppiakseen häneltä tai vain yksinkertaisesti tarjotakseen hänelle jälleen kerran hetkeksi käyttöönsä palvelusväkeä, hienot vaatteet ja hyvää, tarkoinvalittua ihmisverta, usein jopa elävästä ihmisestä. Vampyyrien keskuudessa osa halveksuu Olivieria ja osa pitää häntä hyvinkin mielenkiintoisena, sama pätee ihmissusiin, joista osa jopa laskee hänet ennemmin ihmissudeksi kuin vampyyriksi ja ihmissusien seurassa Olivier välistä saattaa täydenkuun yönsä viettääkin. Ihmissudet ovat huomanneet, että hänestä saattaa olla paljon apua ihmisten metsästyksessä, koska Olivier jos kuka tuntee New Yorkin jokaisen kadun, kujan ja viemärin ja joka suunnasta käsin.

Muuta:
- syntynyt Ranskassa
- puhuessaan on kuultavissa lievä, ranskalainen aksentti (jos herran sanoista edes saa selvää)
- ja myönnän, muutoksia on tulossa. Tää on tätä keskellä yötä kirjotettua potaskaa, mutta postaan sen nyt kuitenkin ja muokkailen myöhemmin :D