Darian Monroe

Nimi: Darian Louis Monroe (oikealta nimeltään Michel Archer)
Ikä: ulkoisesti noin 25-30 (todellisuudessa 961- vuotias), syntynyt vuonna 1049
Sukupuoli: Mies
Sek. suuntautuminen: Kaikkiruokainen
Laji: Vampyyri

Nippelitietoa:

- Yksi nuorimmista vampyyrien 'kiltaa' noin 600 vuotta sitten perustaneista vampyyreistä.
- Hahmo on keksitty tätä kappaletta kuunnellessa ja sen sanat liittyvät olennaisesti hahmooni.
- Menetti järkensä noin 50 vuotta sitten.
- Tällä hetkellä yksityisessä asunnossa, hieman suuremmanpuoleisessa kaksikerroksissa, vanhanaikaisesti rakennetetussa ja sisustetussa 1950-luvulta peräisin olevassa rivitalossa Manhattanilla yhdessä lähestulkoon täysipäiväisen avustajansa kanssa.

Perhe: äiti, isä, kaksi isosiskoa, yksi pikkusisko, isoveli ja kaksi pikkuveljeä(kaikki luonnollisestikin kuolleet jo satoja vuosia sitten; isä ja isoveli samassa sodassa, toinen nuoremmista veljistä myöhemmässä sodassa, äiti ja pikkusisko tapettu, isosiskoista toinen myrkytetty, toinen eli noin 50- vuotiaaksi ja kuoli luonnollisista syistä samoin kuin toinen pikkuvelikin myöhemmin perustettuaan perheen)
Läheiset: avustajana toimiva vampyyri(jonka saa tahtoessaan luoda, asiasta voidaan sopia yksityisviestillä)


Mielentilan diagnoosi: mielenterveydellisiä ongelmia, harhakuvitelmia ja luonnollista itsepäisyyttä.

Luonne & käyttäytyminen: Sittemmin Darianina tunnettu Michel on mielestään oman elämänsä herra. Tietenkään laskuihin ei oteta hänen mielenterveydellisiä ongelmiaan. Tällä oman elämänsä herrana olemisella Darian - ja useimmat muutkin näin hänestä sanovat - tarkoittavat sitä ettei hänellä ole pidempiaikaisia naisystäviä eikä hän ole riippuvianen yhdestäkään elävästä olennosta - vaikkei tätä nykyä kauaa eläisikään ilman avustajansa huolenpitoa ja lääkitystään.

Darian ei katso kaipaavansa rakkauden ja ilon kaltaisia tuntemuksia ja hänen huumorinsakin on suurimmaksi osin ironista, sarkastista ja outoa. Monet eivät edes ymmärrä hänen huumoriaan ja luulevat sen johtuvan hänen mielenvikaisuudestaan mutta Darianin huumorintaju on aina ollut hieman kummallinen...

Darian on vampyyriksi vahva jos jotain ja häntä ylistetään nykyäänkin jo vain sen tähden mitä kaikkea hän on tehnyt ennen kuin ajautui mielenvikaisuuteensa. Vampyyrinä häntä kunnioitetaan, onhan hän yksi Veljeskunnan jäsenistä ja tekee yhä kaikkensa auttaakseen Veljeskuntaa.
Mielenvikaisuus ei tietenkään ole huonontanut hänen taistelutaitojaan ja Darian osaa välillä kertoa yllättävän sivistyneestikin vampyyrien perustaidoista.

Darianin saa harvemmin suuttumaan muttei siihen loppujen lopuksi paljoa tarvitse. Harva vain tahtoo suututtaa häntä...Siis ne jotka tietävät kuka hän on ja koska hän opettaa uusille vampyyreille kaikenlaista tarvittaa tietoutta ei New Yorkin vampyyripiireissä olekaan useaa joka ei hänen henkilöllisyyttään tietäisi.
Darian ei kuitenkaan aina nauti asemastaan mutta se on varsin tavatonta sillä hän on mieluusti huomion keskipisteenä ja kokee olevansa muita paremmassa ja korkeammassa asemassa.
Hän ylipäänsä katsoo olevansa vampyyrinäkin muita parempi ja pitkässä elämässään onnistuneempi.

Kuten aiempi mielentilan'diagnoosi' osoittaakin omaa Darian suurissa määrin itsepäisyyttä eikä hän yleensä luista periaatteistaan tai mielipiteistään. Hän taistelee mielipiteidensä puolesta kunnes saa tahtomansa ja vaikka avustajansa usein moittiikin hänen nikotiini-, kofeiini- ja lääkeriippuvuuttaan ei tämä itsepäisimmilläänkään vedä vertoja Darianin itsepäisyydelle ja herra saa pidettyä kiinni aineellisista riippuvuuksistaan.
Darian myös kuvittelee usein omiaan kuten mielentiladiagnoosi osoittaakin. Yleensä hän kuvittelee elävänsä aivan eri vuosituhannella, näkevänsä vanhempansa tai jotkut sisaruksistaan ja välillä myös elämänsä ainoan rakkauden joka oli alusta saakka tuhoontuomittu. Darian saattaa myös kesken kauppareissun ponnahtaa pyörätuolistaan jaloilleen ja ryhtyä karjumaan loukkauksia ihmisille tai pitämään palopuheita siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin.
Hän saattaa myös väittää järjettömiä asioita miusta ihmisistä ja todentotta, joskus hän onnistuu myös näkemään tulevaan - joskaan ei missään älyttömän suurissa asioissa, mutta on hän muutamaan otteeseen nähnyt tulevan murhan ja kyennyt estämään muutaman vampyyrin kohdalle sattuneen kuolemantuomion nähtyään tulevaan...


Darian on rakastunut elämänsä aikana vain kerran. Se tapahtui 1700- luvun alussa kun hän rakastui kuvankauniiseen naisvampyyriin. Hän ei ennen sitä koskaan uskonut rakkauteen, eikä enää tuon tuhoontuomitun rakkauden jälkeenkään ole uskonut siihen. Mutta sen muutaman kuukauden ajan hän todenteolla uskoi rakkauteen ja sen voimakkaaseen mahtiin.
Harmi vain tuo naisvampyyri sai surmansa vain hetkeä noidaksi tuomitsemisensa jälkeen ja nainen poltettiin roviolla ja huhutaan että siinä samalla Darianista tuntui siltä kuin hänen sydämensä olisi palanut roviolla tuon hänen niin kovasti rakastamansa naisen mukana. Vain hänen silloin vielä omaamansa järki esti häntä syöksymästä apuun...

Hänen maailmansa kuului vain hänelle.

Dariania kuitenkin kunnioitetaan jossain määrin yhä vaikka häntä pidetäänkin vain osoituksena siitä kuinka kunniakas sotiakin kokenut vampyyri saattaa menettää järkensä tuosta vain.

Hänet löytää useista vampyyrien menneisyydestä kertovista kirjoista ja jotkut pitävät häntä elävänä legendana. Ihmiset eivät tietystikään usko hänen yhä olevan hengissä ja joko uskovat tarinat tai pitävät häntä 'myyttinä'.
Noissa kirjoissa Darianista kuitenkin käytetään hänen oikeaa, alkuperäistä nimeään; Michel Archer.

Myös pientä dementiaa on silloin tällöin huomattavissa...

Hieman ajatusmaailmasta: Darian kuvittelee välistä yhä elävänsä keskellä keskiaikaisia sotia jolloin hän oli yhä verenhimoinen ja valtaa halajava nuori vampyyri joka puolusti oikeuksiaan eikä tuntenut rakkautta.
Nykymaailmassa vampyyrit ovat tietenkin noista ajoista hieman ainakin pehmentyneet - tämä on hieman vampyyrikohtaista tietysti - eikä ajattelumalli ole enää sama kuin ennen...


Ulkonäkö: Darian tapaa sanoa näyttäneen 'aikoinaan' paremmalta. Hän näyttää yhä kutakuinkin samalta joskin ennen hänen hiuksensa hipoivat lantiota ja vaatteet muuttuvat tietenkin kuluvan aikakauden mukaisesti. Hän on hankkinut itselleen muutaman tatuoinnin jotka on kuitenkin helppo kankailla piilottaa.

Ihmiset sanoisivat hänen olevan vain tavallinen goottimies muiden joukossa mutta vampyyrit tietävät paremmin. Sota-arpia hän ei enää juurikaan omaa, ne ovat suurimmaksi osin haalistuneet pois mutta hänen vanhuutensa huomaa siitä että hän joutuu silloin tällöin käyttämään pyörätuolia - jonka suhteen hän ei jousta. Darian ei arvosta nykyisiä pyörätuoleja vaan käyttää vanhempaa mallia, joskin vain korkeintaan sata vuotta vanhaa pyörätuolia jota ei vaihtaisi mistään hinnasta. Ulkosalle mennessään hän kuitenkin pyrkii kulkemaan omin jaloin tai tukeutumaan mustaan kävelykeppiin...


Hän on sen verran nykyaikaan muunkin kuin vaatteidensa ja tatuointiensa puolesta samaistunut että käyttää kajaalia silmiään reunustamaan. Hänen ihonsa on vaalea eikä hän tarvitse meikkiä vaalentaakseen ihoaan.
Darian puhuu usein rauhallisella, käheällä ja aika matalalla äänellä eikä hän yleensä kiihdy. Normaalisti jo pelkkä kunniallisen vampyyrin suunnalta saatu ärtynyt katse riittää vaientamaan niskuroitsijat mutta seotessaan hän huutaa korvia vihlovalla, kirkkaalla äänellä josta ei osaa sanoa kuuluuko se naiselle vai miehelle.

Hyökätessään ihmisen kimppuun Darianin silmät muuttuvat hieman kellertävämmiksi ja niin käy jo silloin kun hän vasta himoitsee ihmisverta tarpeeksi paljon.
Kulmahampaitaan hän harvemmin jaksaa piilottaa mutta nykymaailman ihmiset eivät siitä tunnu järkyttyvän, pitävät häntä korkeintaan vain jonkinasteisena friikkinä, sekopäänä ja siinä nämä ovat jo muutoinkin aivan oikeassa.


Menneisyys:

lapsuus

Darian syntyi perheensä kolmanneksi lapseksi ja vielä kolme seurasi hänenkin jälkeensä. Lapsuutensa Darian vietti kuin kuka tahansa tuonikäinen pojan kloppi. Hän auttoi vanhempiaan seitsemän vuotiaasta saakka viljelytöissä joista he tuolloin elantonsa saivat.
Mitään erikoista hänessä ei ollut huomattavissa, joskin muiden perheiden lapset syrjivät häntä hänen jo tuolloin hieman heikomman jalan takia. Tuohon aikaan eivät lääkärit tietenkään osanneet todeta mitään siitä mikä hänen jalkaansa mahdollisesti olisi vaivannut, se vain ei kestänyt niin paljon taakkaa kantaakseen kuin hänen toinen, oikea jalkansa. Darian sai siis 12-vuotiaasta eteenpäin tukeutua puiseen kävelykeppiin, muttei se loppujen lopuksi suuremmin rajoittanut hänen elämäänsä.

Lapsuus iässään Darian oli, kuten lapset yleensäkin, iloinen ja pirteä, onnellinen siitä mitä oli osakseen saanut vaikkei se nykyajan näkökulmasta paljoa ollutkaan. Hän ei nähnyt maailman vaaroja ja eli varauksettomasti aina teini-ikäänsä saakka...

nuoruus

Murrosikä Darianin kohdalle osui noin 14 vuoden iässä ja se sai nuorukaisen muuttumaan täysin. Isänsä saapui aamuvarhaisella hänen luokseen ja kertoi tahtovansa keskustella. Isänsä kertoi hänelle kaiken sodista, maan surkeasta tilanteesta ja ilmoitti odottavana hänen hankkivan itselleen parin seuraavan vuoden sisällä tytön, jonka kanssa hän täysi-ikäisyyteen ehtiessään menisi naimisiin.
Jos Darianilla ei noin 18 vuoden iässä olisi tyttöä valittuna hänen isänsä tekisi valinnan hänen puolestaan ja kaiketi taloudellisesti paremman valinnan kuin mitä Darian onnistuisi koskaan valitsemaan.

Sotaan Darian kuitenkin joutui jo 17-vuotiaana, lähestulkoon 18 vuoden iässä ja sinne hänen lisäkseen lähtivät hänen isänsä ja veljensä. Kukaan heistä ei palannut.

Darianilla kuitenkin oli omat syynsä siihen miksei hän palannut nimittäin 18-vuotissyntymäpäivänään hän oli jo menettänyt isänsä ja hän pyysi veljeltään hetken jotta saisi muistaa isäänsä ja vannottaa tälle menevänsä hyviin naimisiin.
Darian asteli metsään, mutta retki muuttui pidemmäksi kuin mitä hän olettikaan sillä hän sai vampyyrin pureman ja menetti tajuntansa. Kun Darian palasi leiriin oli sinne jo hyökätty ja isoveljensä kuoli vain hetkiä myöhemmin hänen käsivarsilleen.
Vielä tuolloin Darian aikoi palata kotiin viemään äidilleen surusanomaa mutta hän sai yöllisiä vieraita ja jossain aivan muussa kuin seksuaalisessa mielessä. Vampyyrit tunkeutuivat heidän leiriinsä hipihiljaa ja veivät Darianin mukanaan. Leirissä aamulla tietenkin oletettiin vihollisten napanneen Darianin sillä yleisesti uskottiin ettei hän lähtisi pelkurimaisesti pakoon, hän oli tarpeeksi vahva ja tahtoi kostaa isänsä ja isoveljensä kuolemat.

Muutama vampyyri perehdytti tuolloin vielä epäuskoisen Dariuksen vampyyrien maailmaan ja sen saloihin ja hän tiesi oitis ettei voisi palata kotiin.
Hän kuitenkin palasi, mutta vain kurkkiakseen heidän pienehkön hökkelinsä ikkunoista nähdäkseen viimeiset vilaukset perheensä tuolloin vielä elävistä jäsenistä.
Sen jälkeen hän lähti vampyyrien mukana toiseen maailman kolkkaan ja koetti unohtaa perheensä jota niin kovasti rakasti, toistaiseksi tuloksetta.

aika vampyyrinä

Darian kävi sotia vampyyrien puolella, hän surmasi useita vihollisia, niin ihmisiä, ihmissusia kuin vampyyrintappajiakin eikä mikään tuntunut muuttuvan.
Darian täyttyi 361 vuotta ja tuona samaisena vuonna hän osallistui yhtenä nuorimmista vampyyreistä Vampyyrien Veljeskunnan perustamiseen.
Vielä tuolloin Veljeskunta hoiti taistelusuunnitelmat, paransi haavoittuneet, vastasi vampyyrien hyvinvoinnista, lahjoitti rahaa huonompiosaisimmille rodun edustajille, yms.
Darian vietti seuraavat vuosisadat sotien ja haalien itselleen valtaa. Hän oli 1800- luvulle tultaessa jo hyvin rikas mies eikä kukaan ihmisistä tiennyt mikä hänestä niin rikkaan oli tehnyt mutta vampyyrit tiesivät paremmin.
Toki hän välillä soti myös ihmisten puolesta muttei se hänen kaikkea omaisuuttaan selittänyt...


1700- luvulla hän rakastuikin tuohon jo aiemmin mainittuun naisvampyyriin joka koki useiden vampyyrien kanssa samaisen kohtalon tuon vuosisadan noitavainoissa. Darian suri kauan menetettyä rakastaan eikä ole vieläkään siitä täysin toipunut, mutta itsepäisesti hän hokee sen olleen vain parempi sekä hänelle itselleen että kyseiselle naisvampyyrille. Hänen oma maailmansa on jälleen hänen omissa käsissään eikä sitä hallitse kukaan toinen hänen lisäkseen! Kenelläkään muulla ei ole valtaa hänen elämäänsä kuin vain hänellä itsellään!
Ja niin se on parempi...

Noin 50 vuotta sitten Darian joutui yhteenottoon vielä toistaiseksi tuntemattoman ihmissuden kanssa ja menetti lopulta järkensä ihmissuden lyötyä hänet tajuttomaksi. Seuraavina vuosina Darian menetti hiljalleen suurimman osan järjestään, osasyynä pidetään hänen rakkautensa syttymistä uudelleen 250 vuotta sitten roviolla poltettuun naisvampyyriin, joka on tähän saakka ollut ainoa jota hän perheenjäsentensä lisäksi on koskaan rakastanut. Hänen menneisyytensä tunnetaan hyvin niin vampyyrien kuin ihmistenkin keskuudessa vaikka vampyyrit uskovatkin siihen enemmän koska tietävät hänen yhä olevan elossa, ihmiset ennemminkin uskovat tarinan olevan vain myytti jolle ei koskaan tule löytymään kunnollisia todisteita...

40 vuotta sitten Darian palkkasi itselleen täyspäiväisen avustajan joka toimii yhä hänen avustajanaan vaikkei tällä olekaan kovin paljoa vaikutusta hänen tekoihinsa tai hänen elämäänsä. Sentään Darianin niin kovasti vihaamat lääkkeet tulee otettua...Ja niiden lisäksi tietysti ne useat kipulääkkeet joista hän on jo tullut riippuvaiseksi. Nuo lääkkeet aiheuttavat hänelle silloin tällöin entistäkin pahempaa sekavuutta, mutta tuollainen määrä lääkkeitä olisi tappanut ihmisen jo ajat sitten.

nykyaika

Päivä päivältä Darian muuttuu järjettömämmäksi. Hän toki huolehtii yhä uusien vampyyrien opastuksesta ja näille taistelutaitojen opettamisesta mutta hän ei ole enää järjissään ja sen huomaa jo pelkästään hänen seurassaan hetken aikaa oltuaan!
Hän on vainoharhainen, näkee harhakuvitelmia ja puhuu mitä sattuu.
Hän saa myös eräänlaisia kohtauksia, joita hän itse jälkeenpäin ei muista, ja nuo kohtaukset saavat hänet tekemään ties mitä! Pitämään palopuheita, kirmaamaan alasti auringossa, puhumaan kielillä, huutamaan apua vailla avun tarvetta, syyttelemään muita järjettömistä asioista, ym.
(tarkennusta tulee myöhemmin...)