Indigo Caelan Overton

Caelanin pitkät mustat hiukset, jotka yltävät alaselkään asti, ovat yleensä joko kiinni tai auki riippuen miehen mielialasta. Hiukset eivät ole pehmeimmästä päästä vaan ovat pikkaisen karheat, mutta se ei tarkoittaisi että ne olisivat huonossa kunnossa. Toisinaan hiuksista voi löytyä myös värillisiä hiuslisäkkeitä, mutta rehellisesti Caelan on melko laiska laittamaan niitä vaan on ylpeä jo kokomustista, pitkistä hiuksistaan.
Silmänsä ovat väriltään siniharmaat ja usein ovatkin meikatut, mutta meikittä kulkeminen ei tuota vaikeuksia. Meikki voi olla joko tummaa smokey eyeta tai vain tavalliset tummat rajaukset, tai sitten hieman värikkäämpääkin. Kulmakarvat ovat yleensä myös ehostetut ja nypityt, vaikka Caelain inhoaakin sitä nipistystä jonka nyppiminen saa aikaan. Lommoiset posket saavat näyttämään Caelanin oikeastaan vain entistä maskuliinisemmalta ja leuastaan löytyy myös selkeä vako. Lävistykset löytyvät alahuulesta keskellä, lipring, jossa on siis aina rengas, kielestä jossa hopeinen tappi ja molemmissa korvissaan on yhdet lävistykset, joissa korvikset vaihtelevat mielen mukaan.
Pituutta löytyy 188 cm ja mies on normaalipainoinen. Vartalosta löytyy lihasta sopivasti ja kunnoltaan hieman keskivertoa parempi. Karvoitusta löytyy niin vatsastaan kuin rintakehästäänkin (miehille tyypillisen karvoituksen lisäksi), mutta ei kuitenkaan liikaa vaan sopivissa määrin, toisinaan myös leuassaan voi olla parransänkeä kun ei jaksa ajaa sitä pois. Vahatuttaminen tai sheivaaminen muualta kuin kasvoistaan ei tulisi Caelanille kyseeseenkkään, ellei karvoituksensa muuttuisi kunnon viidakoksi, mutta siitä miehen ei nähtävästi tarvitse murehtia.

Oikeassa käsivarressa on tatuoinnit, ylempänä huppupäinen ihmishahmo joka jakaa mielipiteitä katselijoiden kesken että onko se jonkinlainen klovni, taikuri vai pantomiimikko vai mikä, sillä tälle on maalattu oikeaan silmään tähti. Huvittavinta voikin ehkä olla ettei Caelan itse myöskään oikein tiedä mitä se tarkalleen ottaen esittää ja sen hän otti oikeastaan vain siksi kun se näytti kivalta. Hahmon takana näkyy tumma tähtitaivas jota reunustavat auringonsäteet ja alapuolella on ruusuja.
Alempana käsivartta taas löytyy viinilasia pitelevä naisenkeli, jonka mekon helmasta löytyy roomalaiset kirjaimet XIV; neljästoista. Vanhempansa kuolivat 14.päivä helmikuuta, joten ikään kuin näiden muistoksi hän lisäsi vielä tuon numeron tatuointiinsa, vaikka muuten hän otti sen vain siksi että näytti kivalta - taas kerran.
Kumpaakaan tatuointia hän ei ole katunut ja molemmat on tehty mustalla musteella.

Pukeutumista voisi sanoa rokahtavaksi, sillä Caelanilta löytyy niin hopeaketjuja, ristejä, pääkalloja, niittejä, kangasmerkkejä, sormuksia, rannekoruja, väreinä tummaa, punaista ja valkoista mutta mies viihtyy hyvin myös rennommissa vaatteissa ja osaa pukeutua tilanteen mukaan asianmukaisesti - jos pukua on pakko käyttää niin se ei tuota mitään ongelmaa. Rennot valkeat kauluspaidat ja löysät housut tuntuvat myös mukavilta päällä.


Caelan on melko määräilevä toisia kohtaan ja voi täten vaikuttaa töykeältä, hän ei pidä myöskään siitä että häntä itseään määräillään. Etenkin nuorempiaan kohtaan hän voi käyttäytyä hyvinkin epäoikeudenmukaisesti alentamalla näitä, sillä hänet on opetettu kunnioittamaan aina vanhempiaan. Mielipiteensä sanominen ei tuota hirveitä vaikeuksia, mutta välillä mies jää kuitenkin miettimään sanojansa huolella. Ruumillista voimaa Caelan voi joskus käyttää, mutta tarkoituksenaan ei ole tahallinen satuttaminen eikä mies muutenkaan ole kovin väkivaltainen, välillä vain esim. napakka luunappi voi olla tarpeen.

Useimmat pitävät miestä melko vakavana jolla ei ole hyvää huumorintajua, vaikka sehän ei pidä paikkaansa.... tai no, ainakaan kokonaan. On totta ettei Caelan paljoa naura ja voi vaikuttaa jollain tapaa jäykältä, mutta oikeasti mies osaa olla hyvinkin rento, mutta se riippuukin täysin seurasta. Jossain seurassa hän voi olla hyvinkin nauravainen ja hyväntuulinen, mutta toisessa taas kunnon jäykkis jolta ei juuri huumorintajua irtoa. Mutta se riippuu täysin seurasta, kuten aiemmin sanottua.
Kumma kyllä Caelan viihtyy hyvin nuorempiensa seurassa, ehkä juuri siksi että hän voi pomottaa ja käskyttää näitä ja antaa itsestään kypsän ja kokeneen aikuisen miehen kuvan.
Mies voi turhautua melko helposti ja usein hänellä tuntuu olevan hällä väliä-asenne käytössään, vaikkei todella aina tarkoittaisi sitä, hän vain haluaa antaa muille sellaisen kuvan.

Itkeminen ei tule koskaan kysymykseenkään ja jo se että hän näkee jonkun toisen vuodattavan kyyneleitä saa Caelanin tuskastumaan ja tuntemaan olonsa hyvinkin kiusalliseksi - hän on ehkä maailman huonoin lohduttaja, sillä useimmiten hän saa muut itkemään vain entistä enemmän "lohduttavilla" sanoillaan.
Silti Caelan tuntee sääliä ja pientä myötätuntoa, ja hän voi olla hyvinkin suojelevainen jotakuta kohtaan, kuten aikoinaan kun hänellä oli vielä pikkusiskonsa (lisää siskostaan Menneessä ajassa). Miestä voisikin ehkä sanoa piilotunteelliseksi.

Caelanin paheisiin kuuluu tequilan juominen; onko siis ihme että mies hamstraa sitruunoita jääkaappiinsa talteen, olohuoneen vitriinissä on useampi tequilapullo jemmassa ja keittiön pöydällä on -"ihan vain varmuuden vuoksi" - rivi viittä eriväristä suolasirotinta jotka ovat aina samassa järjestyksessä Sirottimet menevät vasemmalta oikealle seuraavasti: valkoinen, punainen, sininen, keltainen, musta. Caelan ei pidä siitä että sirottimien järjestystä mennään vaihtelemaan vaan niiden täytyy olla aina samassa järjestyksessä, vaikkei niillä olekaan mitään tarkoitusta. Caelan ei myöskään ole alkoholisti, kuten joku voisi luulla hänen tequila-varastoistaan.
Caelan on muutenkin enemmän suolan kuin sokerin ystävä, joten ruokiin hän lisää aina vähintään yhden teelusikallisen verran suolaa.

Siinä missä Caelanin yksiin heikkouksiin voisi luokitella tequilan, on toisena koirat - ja nimenomaan isot koirat, eikä mitkään pienet chihuahuat. Ne jos mitkä saavat Caelanin lässyttämään, rapsuttamaan ja lepertelemään ja unohtamaan murheensa ja huolenaiheensa, kuin myös aikuismaisen käytöksen. Koiraa miehellä itsellään ei kuitenkaan ole, vaikka onkin suunnitellut kahden ison koiran hankkimista (on jopa miettinyt nimiäkin, joista toinen olisi ehdottomasti Tequila jos narttu olisi kyseessä), mutta hän tietää liiankin hyvin ettei jaksaisi ulkoiluttaa näitä vaan luultavasti löhöilisi sohvalla koirat vierellään.

Caelan ei koe kosketuksia häiritseviksi, joten hän ei aina välttämättä ymmärrä sitä milloin jokin on enemmän tai vähemmän lähentelevää. Mies voi siis olla tiedostamattaan hyvinkin torjuva, sillä hänelle pikku pusutkaan eivät paljoa hetkauta. Myös hän voi antaa omista kosketuksistaan väärän kuvan itsestään, jonka vuoksi häntä onkin nimitelty hinttari ahdistelijasta mielenvikaiseen pervoon, vaikkei mies sitä todella olekaan. Nimitykset menevät yleensä myös toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nukkuessaan Caelan kuorsaa ja puhuu unissaan, ja jos joku erehtyy hänen vierelleen nukkumaan voi tämä varmasti saada osakseen pientä seksuaalista ahdistelua -riippuen nyt kuka pitää sitä ahdisteluna ja kuka ei- josta Caelanilla ei ole mitään hajua seuraavana päivänä. Vaikka mies saattaa sanoa toista, niin oikeasti hän pitää siitä että hänellä on jotain kainalossaan nukkuessaan, kuten tyyny jos jotain parempaa ei löydy. Toisaalta Caelan on melko kova rutistelemaan unissaan, joten tyyny olisi ehkä jo pelkästään sen takia kaikista paras vaihtoehto unikaveriksi jottei kenenkään luut murru.


Caelan ei juuri välitä tikareista vaan suosii enemmän ampuma-aseita. Sillä tavoin hänen ei tarvitse juuri nähdä suurta vaivaa, ainoastaan tähdätä ja pam! Helppoa ja yksinkertaista, näin Caelan itse sanoisi.
Mies tappaa ne jotka kokee sen arvoisiksi, eli lähinnä ne jotka estävät hänen suunnitelmiaan tai ottavat häntä päähän, joten välttämättä hän ei tapa kaikkia vampyyreja. Ihmissudet eivät häntä juuri kiinnosta ja ehkä sekin voi vaikuttaa jollain tapaa siihen että Caelan on koiraihminen - koirathan tunnetusti polveutuvat sudesta ja ihmissudessa on sutta. Sellainen Caelanin logiikka on näin ihmissusia koskien.

Caelan kantaa mukanaan kahta itselatautuvaa kertatulta ampuvaa pistoolia, joista toinen on musta ja toinen hopean värinen. Pistoolien kahvalevyissä on myös ohuin kaunokirjaimin kaiverretut tekstit; mustassa Ocean, rakkaan siskonsa kunniaksi, ja hopeisessa Indigo, oman etunimensä mukaan. Caelanin mielestä pistoolien nimeäminen itsensä ja pikkusiskonsa mukaan oli mukavan ironista ; toista hän rakastaa ja toista ei, vanhemmat puolestaan molempia (näin nimiä tarkoittaen).
Tietysti Caelan osaa käyttää myös ruumillistaa voimaa jos siltä näyttää, mutta se ei silti takaa että hän automaattisesti voittaisi taistelun - kuten eivät aseensakaan takaa sitä.

Caelan ei ehkä ole aivan paras mahdollinen tappaja jo ihan vain senkin vuoksi ettei tapa kaikkia vampyyreita jotka kohtaa, mutta pelkurikaan hän ei silti ole. Hän osaa pitää päänsä kylmänä ja siirtää tunteensa sivuun, mutta joskus sekin voi olla liikaa vaadittu tältä mieheltä.


Caelan ei asu aivan missä tahansa sotkuisessa sinkkumiesboksissa, vaan kunnon asunnossa, joka on kaikenlisäksi hänen omansa. Kyseessä on Brooklynissa sijaitsevan kerrostalon kolmio, jossa pinta-alaa on n. 84 neliötä. Lattiat ovat vaaleanruskeaa laminaattia jokaisessa huoneessa, paitsi tietysti kylpyhuoneessa.
Toinen makuuhuoneista on vierashuoneena, joten sisustukseen ei ole kovinkaa panostettu vaan seinät ovat valkeat ja kalusteina on yksinkertaisesti vain beigen värinen vuodesohva ja valkoinen yöpöytä. Huoneesta löytyy myös pieni ikkuna, jossa on tavallisen tylsä, valkoinen rullaverho.
Toinen makuuhuone, joka on Caelanin käytössä on hieman isompi ja sen sisustukseen on myös enemmän satsattu: päätyseinällä on harmaa-musta kuviollinen tapetti ja muut seinät on maalattu valkoisiksi, jottei huone näyttäisi liian ahtaalta vaan hieman valoisammalta. Leveä sänky on sijoitettuhuoneen keskelle ja sen vieressä on pieni musta yöpöytä, jonka päällä Caelan ei pidä muuta kuin korujaan, mutta laatikoista voi löytyä kaikenlaista pikku tilpehööriä.
Olohuoneessa kaikista levein seinä on maalattu kirkkaan oranssiksi, jota Caelan oikeastaan inhoaa ja seinän keskelle on sijoitettu kolme taulua vierekkäin, joista jokainen esittää kalla-kukkaa - jokin onkin Caelanin lempikukka- eri kuvakulmista. Huoneeseen on sijoiteltu erilaisia mustia pikkuesineitä yksityiskohdiksi ja kulmasohva on tummanharmaa, jonka päällä lepää yleensä seeprakuvioinen viltti - se on ehkä ainoa minkä voisi yhdistää poikamiesboksiin Caelanin asunnosta. Tv-taso on valkoinen, jonka päällä nököttää 32-tuuman televisio ja sohvan ja tason välissä on matala valkoinen sohvapöytä. Valkoinen vitriini toimii tequila-pullojen varastona.
Keittiö ei ole sistustettu mitenkään erikoisesti, ainoastaan työtason laatoitukset muistuttavat shakkilautaa sillä joka toinen laatta on musta ja joka toinen valkoinen. Ehkä eniten keittiössä huomion kiinnittää kuitenkin sen siisteys, josta ei löydä sitten tiskin tiskiä tai tahran tahraa.
Kylpyhuoneesta taas löytyy amme, joka oli yksi Caelanin ehdoton vaatimus asuntoa ostaessa sillä mies pitää kovasti vaahtokylvyistä, nykyisin kylläkin vain mieluummin yksin kuin jonkun toisen kanssa. Lattialaatoitus on hiilenharmaa, seinälaatoitus taas valkoinen mutta kylpyammeen puoleiselta seinältä löytyy yksi hiilenharmaista laatoista muodostettu, yksinkertainen pystyraita tuodakseen edes jotain vaihtelua valkeisiin seiniin.

Caelan on melkko tarkka siisteydestä eikä siedä sotkua omassa asunnossaan, mutta ei silti nipota aivan pienestä.


Caelan syntyi Länsi-Virginian pikkukaupungissa, Harper's Ferryssä esikoisena perheeseen, jossa vanhemmat, Angelina ja Bryson, olivat molemmat vampyyrintappajia. Vanhemmat olivat sopineet jo etukäteen että jos heille tulisi poikalapsi, tämä jatkaisi Brysonin suvun perinnettä vampyyrintappajan titteliä kantaen, mutta tytölle sitä ei suotaisi vaan tämä saisi mahdollisimman normaalin, tavallisen ihmisen elämän.Vanhemmilla oli muitakin ehtoja poikalasta koskien, kuten ettei poika saisi koskaan mennä naimisiin kuin vain ja ainoastaan vampyyrintappajan kanssa, pojan pitäisi ennemmin tappaa itsensä kuin muuttua vampyyriksi, naisen jonka kanssa poika menee naimisiin, täytyisi olla kykenevä synnyttämään lapsia jotta perinnettä voitaisiin jatkaa, ennemmin poika saisi tappaa omat vanhempansa kuin vampyyri, jos näyttää siltä ettei heitä voisi pelastaa mitenkään jne. Caelan piti kyllä vanhempiaan välillä mielenvikaisina ja pakkomielteisinä vampyyrintappajina ja pitää vielä edelleenkin, mutta muistaa silti kunnioittaa näitä.
Neljä vuotta myöhemmin perheeseen syntyi tyttölapsi, jolle vanhemmat eivät puhuneet hiiskaustakaan vampyyreista ja todellisista ammateistaan, eikä myöskään Caelan saanut puhua sitä pientä hiiskausta koko asiasta pikkusiskolleen tai muuten häneltä evättäisiin lempilelunsa, karkkipäivä, viikkoraha, kuukausiraha... Kaikki mahdolliset kiristysmahdollisuudet käytettiin Caelanin eri ikävuosien aikana: mikä milloinkin oli hänelle tärkeintä, se evättäisiin pois jos poika ei pitäisi lupaustaan.
Vanhemmat pitivät itseään nokkelina kun antoivat pojalleen nimeksi Indigo ja tyttärelleen Ocean, sillä nimet tuntuivat sopivan niin hyvin yhteen keskenään ja olivat siihen aikaan melko harvinaisia. Juuri Caelan sai kuulla erikoisesta nimestään, joten ei varmaan ole ihme miksi poika otti käyttöönsä nimenomaan toisen nimensä - etunimensä tuottaa vielä tänäkin päivänä häpeää hänelle, vaikka nykypäivänä törmääkin vielä erikoisimpiin nimiin eivätkä kaikki edes hetkahda millään lailla Indigo-nimestä.

Caelan itse ei juuri halunnut ryhtyä vampyyrinmetsästäjäksi nuorempana, sillä hän ei ensinnäkään uskonut vampyyreihin. Hän ei käynyt normaalia koulua kuten muut ikäisensä, vaan vanhempansa opettivat häntä. Caelan haaveili milloin mistäkin eri ammatista, palomiehestä baarimikkoon, mutta vanhempansa eivät suoneet sellaisia unelmia pojalle.
Ocean puolestaan kävi normaalia koulua muiden ihmisten tavoin ja aina oppituntien jälkeen veli ja sisko avautuivat päivästään: Caelan valitti sitä kuinka hän joutui oleskelemaan kaikki päivät kotona vanhempiensa kanssa, kun taas Ocean valitti sitä miksei hän saanut vanhemmiltaan kotiopetusta vaan joutui kestämään Opettaja Sipulihönkää tai lukemaan ilkeitä kirjoituksia itsestään, joita muut tytöt olivat kirjoittaneet vessan seinälle.

"Miksi sinä saat olla aina kotona ja minä joudun menemään kouluun, Indy?" Ocean kysyi harmistuneena isoveljeltään, joka huokaisi raskaasti - yhtä raskaasti kuin aikuinen jolla oli murheita kannettavanaan.
"En tiedä... mieluummin kävisin silti koulua, sillä tahtoisin tavata muitakin lapsia."

Caelanilla oli aina ollut läheinen suhde pikkusiskoonsa - joidenkin mielestä ehkä liiankin läheinen, sillä sisarukset kylpivät yhdessä samassa vaahtokylvyssä Caelanin murrosikään saakka. Jotkut Oceanin kiusaajista levittivät huhuja insestistä, mutta todellisuudessa sellaista ei koskaan ollut vaikka Caelan ja Ocean halailivatkin ja vaihtoivat poskisuudelmia julkisesti. He olivat vain sisaruksia ja parhaat ystävät toisilleen, ei mitään muuta.
Ocean olikin itse asiassa Caelanin ainoa hyvä ystävä, sillä poika ei saanut juuri tavata muita ihmisiä silloin kun vanhempansa opettivat häntä. Vapaa-aikanaan hän tapasi kyllä muita ikäisiään poikia joita naapurustossa asui, mutta koskaan hän ei päässyt piirin sisälle sillä hän sai kotiopetusta ja oli täten ulkona kaikesta mitä koulussa tapahtui.

14-vuotiaana Caelan kuitenkin tapasi ensimmäisen elävän vampyyrin, jolloin hänen ei auttanut muu kuin uskoa vanhempiansa että näitä todella oli olemassa. Tietysti se oli ensin shokki, mutta ehkä se kuinka vanhemmat jankuttivat jatkuvasti vampyyreista ja kuinka Caelan oli suorastaan pakotettu jatkamaan suvun perinnettä, auttoi pääsemään shokista yli nopeasti. Vaikeinta oli kuitenkin se, ettei hän voinut kertoa siitä Oceanille ja se että hän joutui salaamaan jotain niinkin tärkeää kuin vampyyreiden todellisesta olemassa olosta siskoltaan, oli kamalinta mitä Caelan tunsi ikinä tehneensä silloin. Vampyyrin hän tappoi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana.

Kun Caelan oli 20-vuotias, hän menetti 16-vuotiaan Oceanin eräälle naisvampyyrille. Hän näki omin silmin kuinka tämä vampyyri kidutti Oceania väkivaltaisesti, raahaten lopulta pikkusiskon kauas Caelanin ulottumattomista. Tietysti Caelan ajatteli vampyyrin tappaneen siskonsa, jonka vuoksi Caelan päätti luultavasti aivan ensimmäistä kertaa todella tosissaan jatkaa vanhempiensa jalanjälkiä vampyyrintappajana ja kostaa siskonsa puolesta - on se kummaa kuinka kosto saa ihmisille vaikka mitä aikaan, sillä todellisuudessa Ocean ei kuitenkaan ole vielä kuollut. Tänä päivänä 29-vuotias nainen on yhä elossa ja elää myös New Yorkissa, mutta Caelan itse luulee edelleen siskonsa kuolleen.

Tapahtuneen jälkeen Caelan on yrittänyt jäljittää tätä kyseistä vampyyria, onnistumatta. Hän tietää ainoastaan vain vampyyrin ulkonäön, joka on kuitenkin saattanut vaihtua vuosien saatossa ja mistä mies oikeastaan tietää, onko tätä enää edes olemassa ja onko joku muu tappaja saanut tämän naisen kynsiinsä tai muuta vastaavaa. Silti mies yrittää vieläkin etsiä löytämänsä, vaikkei enää niin ahkerasti kuin alussa mutta päämääränään on silti saada kostonsa ja siinä ohella tappaa kaikki muut jotka ovat hänen aikomustaan vastaan. Samalla hän tuntee kuitenkin suurta katumusta ja suuttumusta itseään kohtaan siitä, ettei koskaan kertonut siskollensa vampyyreista vaan oli pitänyt lupauksensa pakkomielteisille vanhemmilleen, eikä ole täten oppinut antamaan itselleen täysin anteeksi. Sitä hän ei myöskään tiedä mitä tekee kostonsa jälkeen, jos vain koskaan saa sen. Hän tietää liiankin hyvin ettei hän oikeastaan hyödy siitä mitään, sillä se ei tuo siskoaan takaisin, mutta tuntee sen kuitenkin omaksi velvollisuudekseen.

Tapahtuneen jälkeen Caelan on siis matkustanut tämän kyseisen vampyyrin perässä, mutta ei ole koskaan onnistunut edes törmäämään tähän. 25-vuotiaana Caelan asettui New Yorkiin omaan asuntoonsa, kun vanhempansa kuolivat. Kaksi ihmistä ja kymmenen vampyyria ei ehkä ole kovinkaan tasapuolinen taistelu, vaikka Angelina ja Bryson ajattelivatkin toista. Caelan matkusti Tanskasta, jossa hän sillä hetkellä oli jäljittämässä etsimäänsä vampyyria, takaisin Harper's Ferryyn vanhempiensa hautajaisiin, jättäen hetkeksi metsästyksensä sivuun ja asettui hautajaistensa jälkeen New Yorkiin. Hän peri vanhempiensa omaisuuden, eikä kyse ollut aivan mistään pikkusummasta ja ilman sitä Caelan ei olisi voinut ostaa omaa asuntoaan.

Albumi