Vieraassa maailmassa

//Hopealiekki poikansa kanssa tänne :)//

Ulkonäkönsä puolesta Nicholas Devries ei vastannut yökerhon omistajaa, hän pukeutui ehkä turhankin nuorekkaasti ja toisaalta näytti jotenkin samaan aikaan liian viattomalta omistaakseen paikan, jossa pyöri puolialastomia naisia siinä missä miehiäkin. Paikan asiakkaat kuitenkin tuntuivat tietävän mitä omistaja näytti, ainakin ne, jotka täällä useammin kävivät, tervehtivät baaritiskin tuntumassa norkoilevaa klubin omistajaa mitä erinäisimmin ilmein.
Nicholas tuijotti eteensä. Paikka ei ollut sama ilman Fleuria, mutta toisaalta, vaikka hän olisikin tahtonut lähteä etsimään toista, tämä oli kieltänyt ja kaiken masennuksessa keskellä mies kuitenkin monia vuosisatoja eläneenä ymmärsi, ettei surun saanut antaa ottaa liian suurta valtaa, sillä tuolloin häneltä lähtisi altaan niin klubi, asunto kuin elämä ylipäänsäkin. Klubi oli sentään vielä hänen omistuksessaan ja osa sitä elämää, joka hänellä oli ollut jo viitisenkymmentä vuotta. Hän oli elänyt satoja vuosia ilman Fleuria, kaiketi hän onnistuisi elämään toiset samanlaiset ilman tätä, kun oli neljäkymmentä vuotta saanut nauttia nuoremman seurasta ennen kuin tämä oli ottanut lopulta jalat alleen, joskin täysin oikeutetusti.

Nicholas tarkasteli klubinsa menoa ja jätti yksityiselämänsä aivan omaan arvoonsa. Olisi silkkaa vääryyttä pohtia tuollaisia asioita työaikoina, työtä ja vapaa-aikaa kun ei saisi sekoittaa keskenään. Mies laski katseensa hetkeksi lattiaan ja sen päällä lepääviin, maiharien peittämiin jalkoihinsa.
Ilta oli ollut suhteellisen rauhallinen - joskin jonkin perinteisen baarin pitäjä olisi hyvinkin voinut olla eri mieltä hänen kanssaan - eikä Nicholas osannut päättää jäisikö illaksi työpaikalleen pakoilemaan todellisuutta vai astuisiko ulos, koettaen kehitellä jotain tekemistä loppuillalle, yrittäen hillitä mieleensä todennäköisesti oitis tulvahtavia syytöksiä Fleurin lähdöstä ja epätoivoa, toiveita tämän takaisin houkuttelemisesta.
Lopulta Nicholas suuntasi huokaisten takahuoneeseen ja nappasi mustan, pitkän kangastakkinsa, kiskoi sen ylleen ja palasi takaisin klubin puolelle.
"Käyn kävelyllä. Voi olla, etten tule täksi illaksi enää takaisin", Nicholas tokaisi vuorossa olevalle baarimikolle, joka kyllä levittäisi eteenpäin sanaa hänen lähdöstään tarpeen sitä vaatiessa. Mies itse kohotti vielä katseensa ja silmäisi yökerhon menoa kuin toivoen, että jostain ilmaantuisi syy jäädä työpaikalle vielä edes hetkeksi.

Reichi

Ehkä se oli virhe astua juuri ensimmäisestä vastaan tulevasta ovesta, mutta siinä sitä oli Reichi niminen nuorimies seisomassa yökerhon ovella hämmentyneen, sekä varautuneen näköisenä, kaikenlisäksi puolialastomat naiset saivat hänet melkein kääntymään ovelta, mutta hän oli jo astunut sisälle, eikä ollut kohteliasta poistua samantien. Niinpä Rei siis asteli peremmälle yrittäen samalla pitää katseensa pois niistä puolialastomista naisista. Rei yritti etsiä katseellaan jonkin paikan, jossa hän ei olisi tiellä, eikä häneen kiinnitettäisi niin nopeasti huomiota. Hän oli onnistunut pysymään pois veljeskunnan jaloista, mutta oli kuitenkin aika jo edes paremmin näyttäytyä muulloin kuin veljen seurassa. Rei siis meni istumaan tiskin läheisyyteen miettien tilaisiko jotain, vai jättäisikö tilaamatta, mutta kun hän tarkasti rahatilanteensa hänelle selvisi, ettei hän tulisi tilaamaan mitään, ellei joku hänelle tarjoaisi.
"Ei ole todellakaan minun päiväni." Rei mutisi ja katsoi ympärilleen aloittaen ulko ovesta ja lopettaen baaritiskin ympäristöön.

Rei oli edelleen hiukan vaivautunut, mutta jo rennompi, mutta hänelle kaikki oli vierasta, hän ei paljoa viettänyt aikaa yöklubeilla, oikeastaan hän ei ollut koskaan käynyt edes pikkukapakoissakaan ja nyt hän istui yökerhon penkillä avuttoman näköisenä yrittäen pitää kylmällä olemuksellaan kaiken mahdollisen loitolla. Hän ei ollut edes juonut verta vielä tänään, eikä se auttanut yhtään hänen eksyneeseen oloonsa. Rei kuitenkin keksi keinon rauhoittaa mieltään rupeamalla ajattelemaan tuntematonta naista, jonka oli kohdannut veljensä kanssa ongelmien keskeltä. Se nainen ei ollut vampyyri, eikä ihmissusi, vaan ihminen joka vaikutti jotenkin oudolta, mielenkiintoiselta, ehkä jopa vaaralliselta.

Pian kuitenkin Rein ajatukset katkaistiin, kun hiukan humaltunut nainen lähestyi Reitä, eikä hän todellakaan olisi halunnut humaltuneita naisia lähelleen. Rei etsi katseellaan pakopaikkaa tai edes jotain syytä liueta pöydästä, ehkä vessa, mutta hän ei pääsisi naisen ohi niin ettei tuo häntä pysäyttäisi. Reillä oli vielä hetki aikaa miettiä, mutta hän ei saanut oikein mitään mieleensä.

//Kiirettä pitää :/ //

Nicholas tapasi pitää itsensä kiireisenä, mutta työtehtäviä hänelle ei tämän illan osalta oikein ollut, joten hän lähinnä piti yllä järjestystä ja puuttui pienempiin, alkaviin kahakoihinkin, jotta ovimiehiltä poistuisi muutama ongelma, sillä tänä iltana näillä kyllä riitti tekemistä enemmän kuin pitkiin aikoihin.
Nicholas ei olisi edes huomannut pientä vampyyripoikaa ja tätä lähestyvää naista, ellei olisi sattunut katsomaan oikeaan suuntaan, oikeaan aikaan ja lähestyvän tapahtuman tiedostaessaan hän lähti rauhallisesti naista kohden, pieni hymy huulillaan.
Aiottu kävelyretki unohtui hetkeksi, kun mies kävellessään joutui pohtimaan, oliko hänellä jokin sisäinen vaisto, joka kertoi mihin suuntaan katsoa kun nuoret, pienikokoiset vampyyrinuorukaiset kaipasivat pelastetuksi tulemista.

Nicholas saavutti naisen ja laski kätensä tämän olalle, kääntäen humaltuneen helposti itseään kohden.
"Neiti on tainnut juoda hieman liian ankaralla kädellä?" hän huomautti, mutta tuli kuitenkin pian siihen tulokseen, ettei jaksanut itse nähdä vaivaa naisen ulos saattamiseen. Toinen kätensä viittoi toisen ovimiehen klubin omistajan luokse samalla kun katseensa siirtyi poikaan, joka oli selkeästi kaikkea muuta kuin kotonaan täällä.
"Saattaisitko neidin ulos", Nicholas ennemminkin totesi kuin oikeastaan kysyi luokseen saapuneelta ovimieheltä vaikka katseensa pysyikin tiukasti pojassa, melkein kuin hän olisi osoittanut sanansa tälle, mutta alaisensa kuitenkin ymmärsi helposti kummalle hän puhui ja tarttui jopa tarpeettoman kovakouraisesti naista hartioilta ja lähti puolittain taluttamaan hieman vastustelevaa naista ulko-ovia kohden.

Nicholas kohotti pienesti kulmaansa jo ennen kuin esitti toiselle kysymyksensä;
"Et taida käydä täällä useasti?"
Ei toinen vakioasiakkaalta näyttänytkään, melkein kuin toinen olisi vain astunut tänne vahingossa. Joskaan Nicholas ei mielestään ollut edes koettanut naamioida klubiaan miksikään muuksi kuin mitä se todellisuudessa oli, joten tavallaan sekin oli hieman epätodennäköinen vaihtoehto... Ehkä toinen oli vain utelias kokemaan jotain uutta...

Reichi

Tilanteen tuntui pelastavan toinen vampyyri. Hän tunsi itsensä nuoreksi, melkein kakaraksi tuon toisen vampyyrin lähellä. Rei loi mielessään jo suunnitelmaa, koska ei ollut varma rupeaisiko toinen kyselemään hänen taustojaan. Ceddie katsoi mustilla silmillään toista kun tuo vaikutti viittaavan ovimiehen luokseen, mutta mies katsoi häntä nyt kokoajan. Rei ei oikein tiennyt mitä ajattelisi, mutta kun ovimies suhteellisen kovin ottein lähti viemään naista pois, rauhoittui hän silmin nähden.
"Kaiketi voin kiitttää tuosta." Rei totesi rauhalliseen ääneen ja tutkaili miestä epäillen tuota pikku hiljaa paikan omistajaksi.

Rei sävähti hiukan kun toinen puhui viimein suoraan hänelle. Kysymys melkein rupesi huvittamaan häntä, mutta hän päätti vastata.
"En oikeastaan, mutta päädyin tänne oikeastaan vahingossa, vaikka se tyhmältä kuullostaakin." Rei puhui rauhalliseen äänensävyynsä ja toivoi ettei häneltä paljoa kyseltäisi, miksi hän oli juuri valinnut ensimmäisen oven joka vaikutti hyvältä turvapaikalta. Rei rauhtoittui hitaasti mutta varmasti, eikä hänen olonsa ollut niin epämukava, kun silloin kun häntä lähestyi jokin muu.

Rei siirsi punaisia hiuksiaan pois tieltä ja hymyili varovaisetsi. Hän ei koskaan tottuisi olemaan vampyyri, jos pelkäisi naisia tai välttelisi turhaa veren juomista. Rei mietti mitä seuraavaksi sanoisi ja ainoa joka hänen mieleensä heti ensimmäisenä iski oli kysyä miehen nimeä vaikkakin hän päätti samalla esitellä itsensäkin.
"Kaiketi on myös kohteliasta esitellä itseni. Olen Reichi vaikkakin käytän lempinimeä Rei. Ja haluaisin kuulla sinun nimesi" Rei totesi yrittäen kuullostaa vähemmän tyhmältä miltä hänestä tuntui. Hän oli astunut summamutikassa suoraan yökerhoon ja nyt vielä puhui paikan mahdolliselle omistajalle. Rei olisi halunnut vajota maan alle juuri tuolla hetkellä. Rei seurasi sivusilmällä yökerhon ympäristöä, mutta keskittyi hänet naiselta pelastaneeseen vampyyriin, koska hän ei halunnut, että toinen joutuisi kysymään häneltä useaan kertaan kysymyksiä, jos hän niitä esittäisi.