Helppo Elämä

((Yui tänne. Peli tapahtuu siis Manhattanilla, New York Public Libraryssä, enkä oikein tiennyt, mihin muualle tämän laittaisin : D Saa siirtääkin jonnekin muualle, jos tämä ei ole oikea paikka.))


Päivä oli ollut harmaa, eikä taivas näyttänyt selkiintymisen merkkejä pilviverhon pysyessä tiiviisti rakoilemattomana. Aurinkoa ei ollut pahemmin näkynyt, eikä räntäsade paljoa houkutellut ihmisiä muutenkaan ulos viettämään aikaa, ellei ollut pakko. Korbinian oli tietysti jättänyt sateenvarjonsa kotiin, joten kioskista ostettu sanomalehti sai toimia väliaikaisena suojana taivaalta satavaa loskaa vastaan. Mies kulki ripeästi katua pitkin, väistellen vastaantulevia ihmisiä, ja saapui viimeinkin perille New York Public Libraryn eteen, jonka näyttävä sisäänkäynti näytti erityisen houkuttelevalta kurjan sään vuoksi. Korbinian nousi portaat vikkelästi, mutta hidasti askeleitaan päästessään oville asti ja ravisti nyt jo kärsinyttä sanomalehteään, joka oli ottanut vastaan enimmän kosteuden miehen pään sijasta. Lehti oli rypistynyt, mutta kuivuessaan olisi varmaan taas lukukelpoinen, joten hän päätti säilyttää sen myöhempää lukuhetkeä varten. Nyt oli kuitenkin tarkoitus etsiä toisenlaista luettavaa kirjaston suuresta tarjonnasta.

Korbinian asteli kirjaston aulaan pudistellen hieman trenssistään enimpää märkyyttä pois, ja suuntasi vapaa-ajan kirjallisuuden etsimisen pariin, ohittaen valtavan lukusalin, jossa oli arkiseen tapaan opiskelijoita ja muutakin kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä huonosta säästä huolimatta. Suuret kirjahyllyt notkuivat klassikkokirjailijoiden tuotoksista aina uusimpiin bestsellereihin, joten ainoana ongelmana taisi olla vain valinnanvaikeus. Yleensä herra Vinter luki lähinnä tieteiskirjallisuutta tai mitä tahansa työhönsä liittyvää, mutta itseään oli hyvä sivistää muuntyyppisilläkin teoksilla. Mies kulki neuvontatiskin ohi, katsellen ensimmäistä eteensä tullutta hyllyä ajatuksissaan, mutta hänen lasinsa olivat ulkona juoksemisesta kosteat, eikä pisaroiden läpi tahtonut nähdä kunnolla. Hän pysähtyi paikalleen ja otti lasit käteensä, kaivaen taskustaan mikrokuituliinan ja alkoi hieroa linssejä siristellen silmiään näkökentän sumentuessa huomattavasti.



((...Eikä minulla ole juurikaan hajua, miltä tuo kirjasto oikeasti näyttää, mutta hey, it's roleplay!))

Dara oli astellut jo aikaisin aamusta kirjastoon töihin ja oli tavalliseen tapaansa kaunokirjallisuus osastolla pistelemässä lainattuja kirjoja hyllyyn. Hänen osaltaan se oli vain melko rituaalista sillä nuorukainen pyyhki jokaisen kirjan desinfiointipyyhkeellä ennen kuin asetti sen hyllyyn. Hänellä oli kuitenkin toimiva systeemi johon muut työntekijät eivät olleet viitsineet puuttua. Hän liikkui kärryn kanssa rauhallisesti hyllyjen välillä ja pysähtyi välillä neuvomaan eksyneitä jotta nuo löytäisivät oikean hyllyn. Nuorukainen tunsi kirjaston paremmin kuin hyvin ja osasi vaikka unissaan kertoa lähes minkä tahansa kirjan paikan. Niinpä hän samalla kun hän kävi hyllyjä läpi myös siirteli kirjoja oikeille paikoille. Kirjaston puhtaassa järjestelmällisyydessä oli jotakin ihanan rauhoittavaa. Niiden seinien ulkopuolella oli maailma joka oli sotkuinen ja sekalainen mutta täällä kaikki ainankin periaatteessa oli täsmälleen oikeassa paikassa.

Hän huokaisi ja hymyili kevyesti. Dara sipaisi hiuksiaan ja suti vaatteitaan. Hänellä oli yllään vaaleat tiukat pillifarkut ja niiden kanssa puoleen väliin reittä yltävä valkoinen hivenen löysä neule jossa oli olan kohdalla iso silkkinen rusetti. Hän seisahtuikin kiillottamaan nimikylttiään hetkeksi aikaa yhdellä desinfioivista pyyhkeistään ennen kuin jatkoi matkaa.

Hän ei huomannut kahta nuorta poikaa jotka juoksivat hyllyjen välistä ja kumosivat vahingossa kirja kärryn sisältöineen maahan. Dara veti terävästi henkeä kun kirjat lojuivat lattialla. Hän tunsi sydämen lyöntiensä kiihtyvän mutta puri huultaan koettaen rauhoittua. Pian vartija asteli nuorukaisen ohitse kahden pojan perään huutaen että kirjastossa ei saanut juosta.

Dara nosti desinfiointipyyhkeen käteensä ja nosti kärryn ylös. Hän alkoi sitten esin puhdistamaan käryä huolellisesti ennen kuin yksi kerrallaan nosteli kirjoja takaisin kärryyn huolellisesti pyyhkien ne ensin.

Saatuaan silmälasinsa puhdistettua, Korbinian suoristi ryhtiään ja miltei pudotti lasit käsistään hätkähtäessään yhtäkkisen kolinan takia. Kirjaston yleinen hiljaisuus rikkoutui hetkeksi, kun käytävillä kaikui nopeat juoksuaskeleet ja tömähdysten sarja kertoi jonkin pudonneen lattialle. Mies henkäisi helpottuneena ja laittoi lasit paikoilleen, laskostaen mikrokuituliinansa takaisin taskuunsa. Onneksi näin isossa kirjastossa oli vartijoita, jotka pitivät järjestystä yllä tällaisina hiljaisempinakin päivinä, jolloin turisteja ei ollut niin paljon liikkeellä.

Korbinian astui hyllyjen välistä käytävään nähdäkseen, mitä oli tapahtunut, ja huomasi lattialle levinneen kirjapinon ja nuoren miehen niiden parissa. Sen kummemmin ihmettelemättä Korbinian asteli joutuin nuorukaisen luo, joka nimikyltin perusteella näyttikin olevan kirjaston työntekijä.

”Hei, tarvitsetko apua?” herra Vinter kysyi kumartuen toisen viereen ja poimi pieneen pinoon kauemmas lentäneitä kirjoja, ettei kukaan astunut vahingossa niiden päälle. Hän katsoi nuorukaista kysyvästi hymyillen ja pudisti hieman päätään päivitellen.

”Nuoret nykyään, käytöstavat olla kyllä harvinaisuus”, mies naurahti ja ojensi kirjoja lähemmäs toista, laittamatta niitä kuitenkaan vielä kärryyn, kun puhdistus oli kesken.